Sain äsken yllättävän viestin mesessä. Yks jätkä, jonka kaa seurusteltiin tossa viime keväänä/kesänä. Tuntuu kyllä tosi oudolta kutsuu sitä seurusteluks, koska ei ikinä puhuttu mitään koko asiasta. Mutta eiköhän sitä voi siks kutsuu. Kesällä se jätkä muuttu kuitenki tosi oudoks. Rmj:ssä ei suostunu ees näkee mua, vaikka molemmat oltiin siellä omien kavereitten kanssa. Käyttäyty myös todella tylysti. Myöhemmin yöllä näinki sen kävelevän käsi kädessä jonku tytön kanssa :( ja sinä yönä itkinki itteni uneen. Että kiva juhannus. Ikinä en kyllä kertonu tosta mitä näin, en tiiä oisko pitäny.

Sen jälkeen me ei nähtykään ku kerran joskus kesän lopulla. Koko kesän se sano, että nähään joku päivä tms. Mutta ikinä ei kuitenkaan muka ollu aikaa, kun mä jotain ehdotin. Toi vika kertaki oli sellanen, että melke puoliväkisin taisin itteni sinne kutsua. Ja sen huomas, että se ei kauheen innoissaan mun siellä olosta ollu, vaikka toisin yritti kyllä väittää. Mulla oli sillon vaan niin ikävä, että en välittäny siitä. Kuhan sain olla sen lähellä. Sen jälkeen alko yhteydenotot sen puolelta loppua. Päätin, että en ota enää siihen yhteyttä, ottakoon se jos vielä haluaa. No puol vuotta meni ja mitään ei kuulunu...

Nyt se sitte pyys anteeks ku oli ollu "ajattelematon"... no lievästi sanottuna :D en oikeestaan osannu vastata sille mitään, ja sitte se alkoki kyselemään ihan normaaleja juttuja tyylin: mitä kuluu? Ärsyttää vaan, olin jo melke päässy yli koko tyypistä, ni nous kaikki tunteet taas pintaan ton takii :/. Toivottavasti sillä nyt on oikeesti tosi huono omatunto ton takia, koska olin oikeesti ihan maassa kesällä. En ees tiiä miks roikun siinä niin kauan? Olin vaan niin ihastunu. Mutta nyt oikeesti toivon, että siihen sattuu, ku oli sellanen ääliö! On muuten sama jätkä kyseessä ku tossa viime sunnuntain tekstissä.

everyone says love hurts,

but that is not true.

lonliness hurts, rejection hurts,

losing someone hurts.

but love, it does not

Joo sä sanot et mä

Oon ihan söpö ehkä

Mä voisin kehittyä

Vaihtaa värejä

Ja sä ottaisit mut

Sä oot niin valinnut

Sorry mut kun se ei vaan mee niin

(Kristiina Brask - Nyt mä meen)

Ainakun kuulen ton kappaleen, tai lähinnä ton sanan söpö tossa kappaleessa, tulee ihan mieleen yks baarikerta puoltoist vuotta sitte. Tutustuin sillon yhteen jätkään, jonka kaa mulla sitten myöhemmin oli vähän pidempikin suhde. Vietettiin koko ilta kahestaan ja joka toinen lause sen suusta oli "sä oot niin söpö!". Enkä kyllä nyt yhtään liiottele. Olihan se ihanaa. Sen katseki sano vielä sitä samaa. En oo ikinä nähny kenelläkää niin ihastunutta katsetta, ainakaan mua kohtaan. Se vaan tuijotti mua koko illan ja hoki tota samaa. Jossain vaiheessa se tuijotus alko kyllä jo vähän häiritsemään. Mutta olihan se kieltämättä aika ihanaaki. Se tapa millä se sen sanoki... Jotenki muistuttaa tota Kristiinan tapaa sanoa se tossa laulussa :D

perun puheeni, haluun poikaystävän!

Ihan ku jostain vastauksena tohon mun viime tekstiin, on alkanu tulee kauheesti yhteydenottoja jätkiltä. Tai ne nyt vaan on sellasia pieniä flirtti-juttuja, mitä facebookissa voi lähettää. Mutta ihmetyttää kyllä kuinka niitä on alkanu nyt tulee noin paljon. Ennen niitä tuli 1-2 viikossa ja neki oli joiltain turkkilaisilta. Nyt niitä tulee vähintään saman verran päivässä! Ja lähes kaikki on suomalaisia. Onks tää joku vuodenaika, että kaikki muutki haluu treffeille? :D no, ystävänpäivähän on tietysti kohta.

Tänään on taas sellanen olo, että pakko päästä baariin! Viimisestä kerrasta on jo 3 viikkoa :o (sitä viimeviikon pallomeridiskoa en laske, koska se nyt oli vähän sellanen... erilainen). Väsyttää kyllä aika paljon. On tullu nukuttua vähän huonosti ja äsken kun oli vielä salillakin. Mutta kaveri soitti tossa just pari tuntii sit ja puhuttiin, että mennään porukalla syömään ja siitä sitten baarin. Eihän siitä voinu kieltäytyä :)

Haluisin just nyt kovasti päästä treffeille. Päästä tutustumaan johonkin uuteen ihmiseen. Ei tarvis olla mitään erikoista. Johonkin vaan kahdestaan juttelemaan. Pelkille treffeille, ei mitään enempää.

En oikeestaan just tällä hetkellä ees haluis seurustella kenenkään kaa. Koska jos sulla on poikaystävä ni kaikki kiva(tai siis monet kivat asiat) on tavallaan "kielletty". Esimerkiks flirttailu tai jonkun kanssa tanssiminen ja pussailu baarissa. Ja sehän on puolet siitä baarissa käymisen hauskuudesta :D. Kyllähän mun ykski kaveri tietysti teki sitä ainaku oli baarissa, vaikka sillä oli poikaystävä. Tai se jäi kyllä vaan flirttailuun ja tanssimiseen. Eihän se poikaystävä ikinä sais sitä luultavasti tietää. Mutta ei mun omatunto ikinä antais tehä niin.

Mutta kunnon treffeistä on kyllä aikaa. Kohta jo vuos :o. Nyt ois kyllä yks mahollinen jätkä, jonka kanssa voisin kyllä sopia treffit ens viikolla ;). Mutta se juttu on jotain niin pientä vielä, että ei siitä sen enempää.

Olinpa eilen pallomeribileissä.

Kaveri ehdotti illalla, että tulisin sen luo. Siellä olis pallomeribileet jossain baarissa. Lähin sitten paljon enempää miettimättä ajamaan 150km kaverin luo. Onneks on muuten keksitty navigaattorit, oisin ollu ihan hukassa ilman sitä. Varsinkin kun oli pimeää ja sateista ku sinne ajoin.

Perillä olin joskus 10 aikaan. Oli aika mielenkiintoset bileet kyllä. Sai taas pitkästä aikaa olla lapsi ja riehua pallomeressä. Varsinki monet miespuoliset oli sitä mieltä, siellä ne heitteli toisia altaaseen ja riehu ku pikkulapset. Baarin tanssilattialle oli tuotu sellanen puhallettava pallomeriallas(vaimikälie?), jossa oli kuulemma 20 000 palloa. Epäilen kyllä että niitä ois ollu nii paljo... Tanssiminen niiden seassa oli kyllä hieman hankalaa. Varsinkin kun monien mielestä oli paljon hauskempaa heitellä sua palloilla tai kaataa sut niiden sekaan. Ihan mukava ilta silti oli, ja välillä vähän erilaista. En kyllä tiiä oliko ihan ton 300km arvosta, mikä noihin matkoihin meni :D

Päivä, jonka haluisin elää uudelleen: eka kertaa baarissa.

Olin ollu sillon jo parin viikon ajan 18. Lähinnä siinä oli välii sen takii, että suurin osa mun kavereista täytti vasta mun jälkeen. Vaikka oon kyllä itekkin syntyny vasta kesällä. Ne muutamat jotka oli jo täyttäny tammi-helmikuussa, oli jo "kyllästyneitä" baariin tai jotain. En vieläkään oikeen tajuu, mutta ei niillä ikinä ollu aikaa tai halua lähteä baariin. No sitten mun yks kaveri täytti 18 joten sain seuraa. Yhtäkkiä ne aikasemmin täyttäneetki kaverit halus tulla mukaan :D.

Mentiin Helsingin Ale-pubiin, joka sillon oli vielä Fredalla. En oikeesti tienny yhtään mitään baareista, koska en ollu koskaan ennen käyny missään. Ihastuin kuitenkin heti ja koko ilta meni tanssilattialla. En kirjaimellisesti poistunu sieltä ku vasta joskus 3 jälkeen. Ikinä ei oo ton ekan kerran jälkeen ollu yhtä hyvää tunnelmaa baarissa. Johtu luultavasti siitä, että kaikki oli niin uutta. Oli ihan erilaista tanssia siellä, ku jossain yläasteen limudiskoissa. En myöskään ollu tottunu saamaan mitään huomiota jätkiltä ja yhtäkkiä sitä tulikin joka puolelta. En tienny miten siihen pitäs reagoida.

Paljon en sen illan tapahtumista enää muista, mutte sen kyllä, että hauskaa oli. tosi hauskaa. En välttämättä sanois, että mun paras baarireissu, mutta ehdottomasti top-5 listalla. Olispa nykyäänkin samanlainen tunnelma baariin mennessä. Onhan siellä vieläkin kivaa, mutta sellanen uutuuden viehätys on poissa. harmi.

On hyvin ärsyttävää, kun tapaa ihanan miehen. Sellasen, joka on söpö ja ihana ja jonka mielestä säkin oot. Mutta sitten se mies asuukin toisella puolella maapalloa. tai no tässä tapauksessa vaan kyllä Tanskassa tai Englannissa, mutta aika kaukana silti.

Tanskalaisen kanssa tutustuttiin lomamatkalla vime kesänä. Nähtiin parina iltana, mutta mitään suudelmia enempää ei kerinny tapahtua. Molemmat ois kyllä halunnu, mutta tiettyjen asioiden takia ei ollu mahollista. Ollaan sen jälkeen kyllä kirjoteltu paljon ja jopa puhuttu, että se tulis käymään. Mutta ikinä ei oo saanu sitä aikaseks, ja epäilen että ikinä saakaan. Pelkkää puhetta.

Englantilaisen kanssa nyt ei tapahtunu noinkaan paljoa. Enkä nähny sitä ku yhtenä iltana. Puhelinnumerot tosin vaihettiin, mutta kirjotteluki jäi yhteen kertaan. Siitä jätkästä jäi kuitenkin sellaset fiilikset että "ton kanssa mä haluan naimisiin!". Se oli niin täydellinen, just sellanen mitä mieheltä haluun. lihaksikas, söpö ja sellanen ihanan miehekäs jota en osaa kuvailla. Sinä iltana ihastuin myös tatuointeihin, johtuen siitä, että tällä jätkällä oli selässä sellanen :D

Niin ärsyttävää. Miksei ne asu Suomessa? Voihan sitä tietysti alottaa kaukosuhteen. On mulla yks kaveri, joka seurustelee saksalaisen kanssa ja ihan hyvin niillä taitaa mennä. Se kuitenkin vaatii kauheesti enemmän. matkustelua ym. Enkä haluu sellasta. Ja oon aika varma ettei kumpikaan noista. Elämä on niin epäreilua...

Selailtiin äitin kanssa tänään sisustuslehteä ja keksittiinkin remontoida mun huone ihan uuteen uskoon. Seinät, huonekalut, tekstiilit ja oikeestaan kaikki ihan uusiksi. Innostuttiin ihan. En yhtään nimittäin tykkää tästä mun huoneesta nyt, kun se on jotenkin niin sekava. Siinä ei oo mitää tiettyä väriä tai muutakaan ideaa. Kaikkea sekalaista. Vähän kyllä mietityttää kannattaako sitä enää ruveta kauheita remontteja tekemään. Kun oon kuitenkin jo 19, eikä tiiä kuinka kauan asun enää kotona. Jos ens syksynä pääsen jonnekkin opiskelemaan, niin muutan kyllä varmana pois kotoa! Yks kouluista tosin on kyllä Helsingissä, eli bussillakin pääsis hyvin. Mutta ei kyllä huvittais asua enää yhtään kotona.

Asuin tossa syksyllä jo 3 kuukautta yksin. Tai oikeestaan 4 tyypin kanssa yhdessä. Ja oli niin ihanaa! Kukaan ei ollu koko ajan vahtimassa ja kyselemässä minne meen, mistä tuun, mitä teen(Meiän isällä on tapana tehä sitä koko ajan, niin ärsyttävää kun sen pitää aina tietää kaikki). Eikä kukaan raivonnu jos keittiö tai vessa oli kauheessa kunnossa. Omien tiskien ja pyykkienkin hoito on pieni hinta tosta kaikesta. Voi kunpa pääsisin taas omaan asuntoon! Nyt kun en opiskele missään, niin rahat ei kyllä riitä sellaseen ilman opintotukia :/

Eilen oltiin äitin kanssa kattomassa tanssiesitystä Helsingissä; HDC2. Se koostu kahesta puolen tunnin pitusesta nykytanssiesityksestä. Daydream Junkies ja Something Spooked The Horses. Molemmat oli tosi hyviä. Ja tanssijat oli mahtavia. Tossa ensimmäisessä tanssissa yks niistä jätkistä oli niin hyvä tanssija! Se liikku niin sulavasti, en tajuu miten niin pystyy ees liikkumaan. Voi kun itekin ois niin hyvä..

Nyt on taas viikonloppu, mutta taitaa jäädä baarireissut väliin kun tulinkin yllättäen kipeäks. Sain ilmeisesti jonku taudin tuolta töistä. Nenä vaan vuotaa... Ärsyttävää. En pääse ees treenaamaan tai salille, kun nekin on jääny tällä viikolla vähiin noiden töiden takia.

Miten voikin työpäivä olla näin väsyttävä? Oon ihan poikki. Töissä olin kyllä koko päivän, 11-19. Mutta se työ on melko rentoa ja pitkiä taukoja. Välillä tulee jopa tylsää. Silti kun kotiin pääsee seittemän jälkeen ei jaksa tehä enää muuta kun maata sohvalla ja kattoa telkkaria (ja avata kannettavan). Ärsyttävä muutenkin toi aika. Se vie koko päivän. Nukun niin pitkään, että saan lähteä suoraan töihin ja ei seittemän jälkeen oikeen ehi/jaksa tehä yhtään mitään. No huomenna enään, perjantaina pääsen aamuvuoroon =) (7-15). Se on jo mukavampi ku jää koko ilta vapaaks. Pelottaa vaan vähän toi kun en oo ikinä aamuvuoroa tehny ja se kuitenkin eroaa iltavuorosta... Ja oon siis sairaala-apulaisena eli yksin joudun siellä osastolla menemään. Mutta onneks ne sairaanhoitajat on mukavia ja auttaa mua kyllä paljon.

Aamulla heräsin soittoon, että "tuutko tänään töihin?". No lähinhän minä. Kun istuttiin iltapäivällä kahvihuoneessa työkavereiden kesken, yks niistä yhtäkkiä kysy "ootteks te jo facebookis?". Repesin siinä vaiheessa. Jotenki niin huvittavaa. Koska noi mun työkaverit on kaikki ihan aikuisia naisia. Vieläkun tää sama tyyppi ilmotti viettävänsä kaikki iltansa siellä. Jotenkin huvittavaa.

En ois kyllä sillon vuos sitte ku sinne liityin uskonu, että siitä tulis joskus näin iso juttu. En sillon tuntenu sieltä ensimmäisen puolen vuoden ajan ku yhen henkilön, johon olin tutustunu Englannissa käydessäni. Koko paikka vaikutti musta ihan tylsältä, enkä tajunnu ku tää kyseinen kaveri Englannista kerto olevansa ihan koukussa siihen. Mutta kun kaverit tässä syksyn mittaan alko pikkuhiljaa liittyä sinne, ni tajusin mikä siinä koukuttaa. Ihan mahtava paikka. Löytää vanhoja tuttuja, joita ei oo nähny pitkään aikaan. Ja muutenkin hauska tapa pitää yhteyttä kavereihin.

Eilis illasta tuli loppujen lopuks ihan kiva, vaikka aluks oli vähän tylsää. Alkuilta oltiin Feverissä, mutta oli jotenkin huono meno. Vaihdettiin sitten paikkaa Tikkurilaan, Pormestariin. Oli kyllä tosi ilonen yllätys. Koko illan (tai sen viimiset 1½ tuntia ku oltiin siellä) soi koko ajan hyvä musiikki, tanssilattia oli täynnä ja oli tosi hyvä meno. Aivan toisenlaista ku Helsingissä, ei ois kyllä uskonu. Ens kerralla suoraan sinne!

Äsken heräsin ja avasin telkkarin. Sieltä alko just Dr. Phil, joka puhu entisistä ihastuksista. Kuinka jotku ei koskaan pääse niistä yli vaan ikävöi ja vertaa jokaista siihen ensimmäiseen rakkauteen. Mä pelkään välillä, että mulle käy näin. Tai on jo käyny. Huomaan nimittäin vertaavani kaikkia jätkiä joita nään, yhteen tyyppiin. Ollaan oltu kyllä erossa jo melke puol vuotta, mutta huomaan välillä ikävöiväni tätä jätkää tosi paljo. Pelkään vaan, etten koskaan pääse siitä jätkästä yli. Onneks sentään asutaan aika kaukana toisistamme, ni tullaan tuskin törmäämään vahingossa. Koska tiiän, että jos näkisin sen nyt, mulle tulis ihan kauhee olo koska välitän siitä vielä niin paljon. Ja tiiän etten voi saada tätä jätkää takas. Mutta ehkä tää on ihan normaalia? Ei mulla kai oo vielä mitään syytä huoleen. Kun tapaan jonku uuden mukavan jätkän, ni eiköhän se toinen unohdu siinä samalla. Niin mä toivon. Mutta pelkään toisin.

Ensin aattelin, että tuleepa tylsä lauantai-ilta. Yksin kotona ja mun kaveri, jonka kaa käyn aina baarissa, oli menossa treffeille. No monen mesekeskustelun jälkeen meitä onki yhtäkkiä auto täynnä lähössä baariin. Sellasia ihmisiä vielä joiden kanssa en oo ikinä/pitkään aikaan käyny baarissa. Myös se kaveri, jolla oli treffit, on tulossa. En tiiä valehteliko sille tyypille olevansa kipeä vai sanoko suoraan että lähtee mieluummin meiän kaa baariin. Se jätkä on varmaan kyllä aika maassa, koska on tainnu jo yli vuoden tota mun kaveria pyytää ulos, ja viimeinki se oli suostunu. No mutta... kyllä kaverit tulee ensin :D

I agree with dictionary:

GIRLS before GUYS

PARTYING before STUDYING

FRIENDS before LOVE...

Aloin miettimään, että oonkohan mä oikeesti liian pinnallinen, mitä tulee jätkiin? Ei mulla kauheasti ole ulkosia vaatimuksia, mutta muutama on. Ja niistä en kyllä helposti jousta;

1.vartalon pitää olla urheilullinen. Pitää käydä salilla ja olla lihaksia jonkun verran. Mutta ei liikaa tietenkään. Kaikista kauheinta ois jos jätkällä ei ois mitään muuta ku nahkaa luiden ympärillä. Mutta ei sitten kyllä mitään ylimäärästäkään vatsan kohalla.

2.pitää olla pitkä. Saattaa olla vähä outo vaatimus multa, sillä ite oon nimittäin tosi lyhyt(=alle 160cm). On ihanaa kun jätkä on paljon isompi. Tulee turvallinen olo kun käpertyy kainaloon. Esimerkiks edellinen jätkä oli n.185-190cm(?) ja oli just sopiva.

3.Pitää olla komea. Ei sellanen söpökasvonen suoraan jostain poikabändistä. Ohan ne ihania, mutta ei jotenki miellytä seurustelu mielessä.

Noi on sellasia asioita, joiden avulla on helppo karsia niitä jätkiä jo heti ekalla vilkasulla. Tietysti luonteenlaatuki on tärkeä, mutta sen selvittämiseen menee yleensä vähän enemmän aikaa. Ja niinhän se on, että ulkonäköön ihastutaan ja sisimpään rakastutaan. Ensin pitää siis ihastua ja se on vaikeeta, jos ulkoset ominaisuudet ei miellytä. En vaan yhtään osaa kuvitella ihastuvani henkilöön, joka ei täytä noita vaatimuksia(tosin tosta pituudesta voidaan kyllä neuvotella). Joku saattaa olla sitä mieltä, että oon liian pinnallinen. Mutta ihan sama. Jos en vielä kymmenenkään vuoden päästä oo löytäny ketään sopivaa, niin sitten saatan vähän laskea rimaa.

Se jätkä soitti sitten uudestaan eilen aamulla ja pyys kanssaan aamukahville. Olin menny uudestaan nukkumaan ja heräsin siihen. En halunnu suoraan sängystä nousseena lähteä ja olo oli vielä vähän heikko edellisen illan takia. Sanoin, että voin ehkä lähtee vähän myöhemmin, mutta en nyt. Sano vaan okei ja että soitellaan illalla. Ehkä se odotti, että mä soitan sitten kun käy, koska se ei ainakaan soittanu sitten myöhemmin uudelleen. Mutta en niin paljoa halunnu sen kanssa kahville mennä, että oisin soittanu. En tiiä haluunko mennä ollenkaan. Se kuva mikä mulle jäi siitä tyypistä sieltä baarista, ei oo ihan sellanen kenen kanssa haluisin jotain enempää. Tosin en varmaan sais tuomita yhtään mitään vielä, koska oltiin molemmat sillon ihan kännissä.

Pelottaa vaan, että jos meen sen kaa niille treffeille ja huomaan, että en haluu mitään enempää sen kaa. Ja jos se haluiski. Sitten joutuis tosi ärsyttävään tilanteeseen, kun pitäs kertoo se sille tyypille. Just ton takia torjun kaikki jätkät, joissa on jotakin ärsyttävää jo baarissa, ennen ku mitään ehtii syntyä. Jos ulkonäkö ei miellytä, ni lähen pois samantien. Säästyy tolta kauheelta tilanteelta. Saatan olla aika kauhee ihminen, oon kuullu sen muutamalta jätkältäki :D Mutta parempi mun mielestä noin. Myös sen jätkän kannalta.

Mutta nyt olin kännissä, ja en muistanu tota.. Joten kai mun nyt pitäs ainaki kahvilla sen kaa käydä. Ja täytyy kyllä myöntää, että vähän pettyny olo tuli eilen illalla, ku ei soittanukaa toi tyyppi. Ohan se aina kiva ku joku pyytää ulos, vaikka se jätkä ei oiskaa ihan mieleen.

Kyllähän tosta yöllisestä tekstistä yllättävän hyvin saa selvää ja kirjotusvirheitäkään ei montaa ollu. Yhtään sen enempää ku tavallisestikaa.

Eilen illalla tuli tosiaan juotua ehkä vähän liikaakin. Ensin ei ollu tarkotus juoda ollenkaan. Juon aika harvoin nimittäin, edellinen kerta oli joskus kesän lopulla. Kaveri oli kuitenkin sitä mieltä, että mun pitää juoda ja teki mulle koko ajan drinkkejä lisää. Ja niissä drinkeissä ei kyllä alkoholia säästelty. Ennen kahtatoista lähettiin kävelemään baariin ja saavuttiin sinne sitte just ennen ku vuos vaihtu. Oltiin myös ilmeisesti ekat asiakkaat lukuunottamatta jotain miestä joka istu yksin baarin nurkassa.

En sielläkään osannu sitä juomista lopettaa.. No ei onneks tullu juotua ku pari. Jossain vaiheessa päädyttiin samaan pöytään kahen jätkän kaa, joista toinen just oli tää yöllinen soittaja. Enpä paljoa muista kyllä illasta siellä. Ehkä ihan hyvä, luultavasti nolottais. Mutta oli ihan kiva ilta ja voitti kyllä viime uudenvuoden, jolloin oltiin jossain rupusessa baarissa Keravalla... Se oli mun eka ja ehdottomasti myös viiminen kerta siinä paikassa!

Nyt on vähän heikko olo. Vois mennä takas sänkyyn tai jotain..

Ensiksi täytyy varottaa, että oon tosiaan pikkasen kännissä juuri nyt, eli tekstien taso ei välttämättä oo mitään kauheen hyvä.. vaikka éi kai se muutenkaan ois.

tulin äsken kotiin baarista, vaikka sain kyllä tarjouksen mennä toiseenkin paikkaan yöksi. Kaverikin vähän yritti puhua mua sen miehen matkaan, mutte enpä menny. Pikkasen nyt ehkä harmittaa. Ei se jätkä ollu yhtään pahannäkönen...

***

soitti tossa just äsken se sama jätkä. yritti puhua luokseen saunaan. En lähteny. Ois kyllä voinu. Kerranki ei oo vanhemmat kotona, ni ei ois kukaan ihmetelly. paitsi pikkuveli, joka äsken kysy että kuinka paljon oon oikeen juonu. Mun kävely ilmeisesti ei ollu kauheen suoraa :D Se jätlä puheli, että soitellaan ens viikolla... En tiiä haluunko ees että se soittaa... no, voihan se olla ihan erilaista ku näkee sen selvänä keskellä päivää.

Mutta nyt meen nukkumaan. oon vieläkin ihan kännissä, mun oikeessa kädessä on kivoja piirrustuksia tussista ja väsyttää aivan sairaasti!

ja tosiaan toi teksti on varmaan ihan kauheeta, kirjotan sitte herättyäni paremman.