Oli vaihteeks viikonloppu täynnä menoa. Perjantaina tosiaan olin Yanossa. Launantaina juhlittiin ensin äitin synttäreitä ja illalla oli kaverin synttäribileet. Eilen olin sitten taas baarissa parin kaverin kanssa. Jäi illalta käteen jopa yks puhelinnumero, ja tänään olinkin jo heti aamupäivällä sen kaa "kahvilla". Eli join kokista ja se kaljan :D

Jäi vähän jännä fiilis noista treffeistä. Se tyyppi oli mukava ja aivan ihana persoona. Sellanen kunnon renttu :D Mut en tiiä onko kuitenkaan ihan mun tyyppiä. Ainakin ihan erilainen ku kaikki aikasemmat jätkät. Ei välttämättä huono juttu, koska ne kaikki aikasemmat on osottautunu ihan ääliöiks. Mutta kattoo nyt mitä tapahtuu, eiköhän me nähä vielä uudestaan.

Tuli taas oltua Järvenpään yanossa tänään. tai siis eilen. ja tänään myös. Miten se nyt pitäs sitte ikinä sanoakaan... Oli vähän parempi kerta ku edellinen. Seura oli sellasta jotka tykkäs myös tanssia paljon :) Musiikki vaan ei ollu kauhean hyvää... Kauheen hidasta eikä mitään kunnon tanssibiisejä. Loppuillasta tuli jonkun verran niitä. Mutta aika huonoa verrattuna esim. Helsingin baareihin. Väkeä oli aika vähän, ni tanssilattialla riitti ainaki tilaa. Aika yllättävää, suurin osa siellä tanssimassa oli jätkiä, jotka tanssi keskenään kaveriporukassa.

Jossain vaiheessa meiän seuraan liitty joku jätkä. Kun oltiin lähössä, ni se yritti kauheesti puhua mua niille. Suudeltiinkin ja muuta ja sitten tää jätkä ilmotti, että voi tulla mikä tahansa päivä meille käymään. Koska muija kuulemma tulee kotiin vasta ens viikonloppuna! Siinä vaiheessa lähin aika nopeesti pois :D Mikä jätkä...

Mutta kokonaisuudessaan oli ihan mukava ilta :)

Tänään ei todellakaan oo mun päivä. Töissä meinas mun takia jäädä potilaat ilman maitoa tänään ja huomenna. Onnistuin myös tiputtamaan tarjottimen hienosti lattialle, niin että kuulu kyllä koko osastolle. Ja mehut lens kaikki mun päälle. Loppupäivän olinki vaaleanpunasilla vaatteilla. Tais työkaverinki käydä mua sääliks ja käski, että lähe jo kotii :D Ehkä johtu siitä, että nukuin viime yönä alle 5 tuntia... Täytyy ens yönä nukkuu vähän enemmän.

Ja päivähän on vasta puolessa välissä, saa nähä mitä vielä tapahtuu...

Miks on niin vaikeeta unohtaa joku? Vaikka ei mitään muuta haluiskaan kuin saada pois kaikki nää tunteet. Sitten kun se melke jo onnistuu, ni jokin tapahtuma saa kaikki tunteet taas pintaan. Ja sitten masentaa, koska tietää, että toinen on jo jatkanut elämäänsä. :(

Ystävänpäivä. Oishan se aika romanttista mennä tänään jokun kanssa treffeille, mut ei tänäkään vuonna ole mitään. Viime uutena vuotena sain kyllä kutsun treffeille. Olin edellisenä viikonloppuna tutustunu baarissa tähän henkilöön. Muistan sen niin hyvin, koska tää jätkä luuli että oon jotain 22 vuotta. Ja sillonhan olin todellisuudessa 18. Olin aika yllättyny tosta, sillä yleensä se on ihan toisinpäin. Kukaan ei ikinä usko, että oon täysikänen. Useammat luulee sellaseks 15-16 -vuotiaaks. Ei se mua sinänsä haittaa, pääsen lastenhinnalla joka paikkaan, esimerkiks bussiin :D

No mutta tää kyseinen jätkä osottautu sitte 26-vuotiaaks. Vähän aikaa oltiin molemmat siinä vähän suu auki, että mitäs nyt. Tultiin kuitenkin siihen tulokseen, että tuskin toi ikä mikään este on. Tän tyypin kaveri oli kuitenkin sitä mieltä, että meillä on liikaa ikäeroa ja tuli koko ajan siihen väliin repimään meitä irti toisistaan. Tästä kaverista huolimatta vaihettiin kuitenkin puhelinnumerot, vaikka kyllä molemmat tais olla vähän epävarmoja viel koko asiasta.

Ystävänpäivänä tää jätkä sitte tekstas, ja ehdotti keilaamista joku päivä. Ikinä ei niille treffeille kuitenkaan menty, ehkä se ikäero sit oli sillon vähä liikaa. myös mulle. Vaikka nyt ku aattelen, ni ei tommonen ikäero tuntuis mun mielestä enää missään. Harmi ku ei oo enää ton jätkän numeroa tallella. Olis voinu ihan läpällä nyt "vuosipäivän" kunniaks kysyy, että jokos mentäs sinne keilaamaan joskus. :D

Asiasta kukkaruukkuun. Tänään on pikkuveljellä penkkarit. Piti herätä aamulla klo 7.00 laittamaan sen hiuksia. Ne piti kuulemma saada geelillä taakse, ihan päänmyötäisesti. Se ei ollu mikään helppo homma. Mun veljellä on sellaset 10-15cm pitkät luonnonkiharat hiukset. Ja ne kasvaa ylöspäin eli sellanen kiva afro. Mutta paljon geeliä ja lakkaa sekä pari pinniä(jotka laitoin väkisin äiti apuna, koska ei niihin meinannu suostua. liian tyttömäisiä) ni onnistuhan se lopulta. Mutta lopputulos oli kyllä tosi hyvä. Ne hiukset sopi mun veljelle niin hyvin! Ku sen hiukset vielä vähän kasvaa, ni saa luvan kyllä alkaa pitää niitä ponnarilla!

Kauhee olo. Tänään on tullu syötyy niin paljon vaan kaikkia herkkuja. Töissä oli mokkapaloja potilaille, ja ylijääneethän oli pakko syödä ite. Ei niitä roskiinkaan viitti heittää. Sitten yks potilas anto vielä suklaalevyn sinne taukohuoneeseen. Töiden jälkeen menin suoraan serkun synttäreille. Siellä sitte tietysti söin niin että napa raiku. Kotona vielä napsin tossa pikkuveljen loput munakkaasta. Vaikkei ollu ees yhtää nälkä. Toi työpaikka on kyllä aika paha paikka. Koska siellä jää aina potilaiden jälkiruokia yli, ni eihän niitä voi olla syömättä :D

Tulin just kotiin baarista, Järvenpään Yanosta. Ihan ok paikalta vaikutti, mutta kaverit vaan halus istuu koko illan hevi-puolella. En todellakaan tykkää sellasesta musiikista. Kai me kolme kappaletta tanssittiin siellä tanssipuolella? Ihan tyhmää mun mielestä mennä baariin vaan istumaan ja kuuntelemaan (huonoa) musiikkia. Varsinki, jos ei oo juomassa, niinku meistä oli suurin osa. Mä vietän aina koko illan yleensä tanssilattialla. Aika vähän mulla vaan sellasia kavereita, jotka jaksais myös olla siellä koko illan.

En myöskään tykkää siitä, ku aina kaikki kaverit haluu lähtee kauheen aikasin kotiin. Koska sillon loppuillastahan tulee parhaimmat kappaleet! Nyt ei kuitenkaa ollu mitää sitä vastaan. Mieluummin tuun aikasin nukkumaan ku kuuntelen vielä sitä heviä. Ja huomen aamulla pitäs mennä töihin kello 11.00.

Katoin äsken neloselta g-pistettä. Petyin kyl itseasiassa vähän siihen, aattelin et se ois ollu parempi. Mutta iltasin on niin kiva katella telkkaria ku ei jaksa mennä nukkumaan. Tänään siellä puhuttiin ekasta kerrasta.

Mun ekasta kerrasta ei ees oo oikeestaan kauhean kauaa, vähän alle vuos. Kokemuksena ei ollu mikään kauhean ihana. En kyllä kadu sitä yhtään. Olin mielestäni ihan valmis ja se jätkä, jolle sen menetin, oli ihana. Vaikka en tosin sitä kauaa ollu ees vielä tuntenu, tokilla treffeillä tapahtu. Nauttinu en kyllä, sattu niin paljon! Se jätkä kyllä kyseli koko ajan, että haluunko lopettaa. Mutta halusin tehä loppuun minkä alotin. Ja kaikki tosiaan tapahtu ihan odottamatta ja niin nopeesti etten kerinny ees kertoa olevani neitsyt... No kyllä se jätkä sen viimeistään tajus siinä vaiheessa ku oli sänky ihan veressä. Eli sen jälkeen päästiinki sitten pesemään pyykkiä :D

Mutta oli kyllä jollain tapaa helpottunu olo, ku eka kerta oli ohi. Ei tarvinnu enää jännittää millasta se ois. Olin kyllä menettää sen jo kerran pari vuotta sitten toiselle jätkälle, mutta oon kyllä ihan tyytyväinen, että tapahtu vasta tolloin. Olin henkisesti valmiimpi.

Yks kaveri kerto tänään, että epäilee olevansa raskaana... Ei se nyt sinänsä sitä haitannu. Me sen kaa nimittäin aina puhutaan, tosin kyllä puoliks ihan läpällä, että voitais hyvin jo hankkii lapsia. Mulle, niinku sille mun kaverillekki, ei ura oo ikinä ollu mikään tärkeä asia. Voisin ihan hyvin viettää elämäni kotiäitinä. Mutta siis en mä nyt ihan vielä kuitenkaan raskaaks haluis. Mutta toi mun kaveri kuulosti ihan siltä ku ois oikeesti halunnu sitä, vaikkei varma koko asiasta ollukkaan. Samoin kuulemma sen poikaystävä. Että hyvä niille sitten :)

Ihan outoa ku kaikki muuttuu nykyään niin nopeesti. Kaikki kaverit alkaa muuttamaan omiin koteihin, lähtee kauas opiskelemaan ja alkaa seurustelemaan. Kohta varmaan tulee postissa jo kutsu jonkun häihin! Tuntuu ihan siltä etten pysy perässä. Asun vielä kotona, en opiskele missään enkä ees seurustele. Miksei mun elämässä tapahdu mitään uutta ja jännää?

Mä en oikeesti tiiä yhtään mitä haluun. Toisaalta olis ihanaa ku olis poikaystävä. On nykyään usein niin hellyydenkipeä, että sellaselle olis kyllä käyttöä.. Mutta toisaalta en haluis sellasta ehkä ihan vielä. Sinkkuna olossakin on aika paljon hyviä puolia. Aika täydellinen tähän ois joku sellanen "ei vakava" -suhde. Eli käytäis treffeillä sillon tällön, mutta ei mitään sitoutumista. Pitää vaan löytää se jätkä...