On se niin jännä. Lapsena luuli aina, että kaikki elämässä järjestyy tosta noin vaan. Ajattelin aina, että kun täytän 20 vuotta, ni oon jo menossa naimisiin ja saan ensimäisen lapsen. Ja tietysti asun isossa omakotitalossa. Äiti aina kerto, kuinka ne oli alkanu isän kanssa seurustelee, kun se oli 17-vuotta. Varmaan aina siihen 17-vuotiaaks asti aattelin, että sillon mäkin alan seurustelemaan mun tulevan miehen kanssa. No eipä niin käyny. Noi mun suunnitelmat 20-vuotiaanakin taitaa mennä uusiksi, kun ei siihen ikään ole enää kun pari viikkoa. Nytten "isompana" on tajunnu, että mikään ei todellakaan oo niin helppoa, kaiken eteen pitää tehä töitä ja kaikki pitää ansaita. Olispa kaikki oikeesti niin helppoa, kun sillon lapsena kuvitteli.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti